Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

raitis (41-C) (komparatiivi raittiimpi, superlatiivi raittein) (taivutus[luo])

  1. alkoholijuomia nauttimaton
    Hän on ollut raitis jo kymmenen vuotta.
    Tilaisuus on raitis.
  2. raikas; kirpeä, viileä
    Onpas raitis ilma.
    Raitis tuulen henkäys viilentää ilman.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑi̯t̪is/
  • tavutus: rai‧tis

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Vastakohta muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

raitisilma, raivoraitis

Aiheesta muualla muokkaa

  • raitis Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.