Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rajoitus (39)[1]

  1. jotain toimintaa rajoittava asia
    Ajonopeudelle moottoritiellä on asetettu rajoitus.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑjoi̯t̪us/
  • tavutus: ra‧joi‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rajoitus rajoitukset
genetiivi rajoituksen rajoitusten
rajoituksien
partitiivi rajoitusta rajoituksia
akkusatiivi rajoitus;
rajoituksen
rajoitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rajoituksessa rajoituksissa
elatiivi rajoituksesta rajoituksista
illatiivi rajoitukseen rajoituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rajoituksella rajoituksilla
ablatiivi rajoitukselta rajoituksilta
allatiivi rajoitukselle rajoituksille
muut sijamuodot
essiivi rajoituksena rajoituksina
translatiivi rajoitukseksi rajoituksiksi
abessiivi rajoituksetta rajoituksitta
instruktiivi rajoituksin
komitatiivi rajoituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rajoitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rajoitus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

aikarajoitus, aluerajoitus, lapsirajoitus, liikkumisrajoitus, nopeusrajoitus, painorajoitus, päästörajoitus, rajoitusalue, rajoitusmerkki tuontirajoitus, tuotannonrajoitus, tuotantorajoitus, vientirajoitus

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39