Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ratifiointi (5-J)[1]

  1. (politiikka) sopimuksen hyväksyminen, vahvistaminen ja saattaminen voimaan; se, että ratifioidaan

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ratifiointi ratifioinnit
genetiivi ratifioinnin ratifiointien
(ratifiointein)
partitiivi ratifiointia ratifiointeja
akkusatiivi ratifiointi;
ratifioinnin
ratifioinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi ratifioinnissa ratifioinneissa
elatiivi ratifioinnista ratifioinneista
illatiivi ratifiointiin ratifiointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ratifioinnilla ratifioinneilla
ablatiivi ratifioinnilta ratifioinneilta
allatiivi ratifioinnille ratifioinneille
muut sijamuodot
essiivi ratifiointina ratifiointeina
translatiivi ratifioinniksi ratifioinneiksi
abessiivi ratifioinnitta ratifioinneitta
instruktiivi ratifioinnein
komitatiivi ratifiointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ratifioinni-
vahva vartalo ratifiointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-J