raunio
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
raunio (3)
- suurehko kivikasa, kiviröykkiö
- Pellosta raivatut kivet kasattiin kiviraunioksi, toisinaan aidaksi.
- (arkkitehtuuri) hävitetyn tai sortuneen rakennuksen t. rakennusryhmän yl. kiviset jäänteet, yleensä monikossa rauniot
- (kuvaannollisesti) rappeutunut ihminen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrɑu̯nio/
- tavutus: rau‧ni‧o
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | raunio | rauniot |
genetiivi | raunion | raunioiden raunioitten |
partitiivi | rauniota | raunioita |
akkusatiivi | raunio; raunion |
rauniot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rauniossa | raunioissa |
elatiivi | rauniosta | raunioista |
illatiivi | raunioon | raunioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rauniolla | raunioilla |
ablatiivi | rauniolta | raunioilta |
allatiivi | rauniolle | raunioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rauniona | raunioina |
translatiivi | raunioksi | raunioiksi |
abessiivi | rauniotta | raunioitta |
instruktiivi | – | raunioin |
komitatiivi | – | raunioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | raunio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: raunioinen
- verbit: raunioittaa, raunioitua
Yhdyssanat muokkaa
hermoraunio, ihmisraunio, kiviraunio, lapinraunio, linnanraunio, rauniokasa, rauniokaupunki, rauniokoira, rauniolinna, raunioyrtti
Aiheesta muualla muokkaa
- raunio Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.