renk

Bretoni

Substantiivi

renk f.

1. rivi
2. asema, sija
3. tilaisuus, mahdollisuus

Verbi

renk

1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä renkañ
2. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä renkañ

Gagauzi

Substantiivi

renk

1. väri

Krimintataari

Substantiivi

renk

1. väri

Turkki

Substantiivi

renk -gi

1. väri, sävy

   göz rengi – silmien väri

Etymologia

• laina persian sanasta رنگ muodossa reng, josta saanut vakiintuneen rinnakkaismuodon renk.

Taivutus

• omistusmuoto rengi

Liittyvät sanat

• reng