repose

Katso myös: reposé

Englanti

Substantiivi

repose (ei monikkoa)

1. (vanhahtava) lepo
2. rauha

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	reposes
part. prees.	reposing
imp. & part. perf.	reposed

repose

1. lepuuttaa, levätä

Espanja

Verbi

repose

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä reposar
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä reposar
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä reposar

Ranska

Verbi

repose

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä reposer
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä reposer
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä reposer
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä reposer
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä reposer