Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

repsikka (14-A)

  1. autonkuljettajan apumies erit. puutavaran ajossa
    Pistähän repsikka pokara heilumaan, jotta saahaan kuorma päälle.
  2. apulainen, apumies, aputyöntekijä
    muurarin repsikka
  3. (puhekieltä) auton kuljettajan oikealla puolella istuva henkilö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrepsikːɑ/
  • tavutus: rep‧sik‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi repsikka repsikat
genetiivi repsikan repsikoiden
repsikoitten
repsikkojen
(repsikkain)
partitiivi repsikkaa repsikoita
repsikkoja
akkusatiivi repsikka;
repsikan
repsikat
sisäpaikallissijat
inessiivi repsikassa repsikoissa
elatiivi repsikasta repsikoista
illatiivi repsikkaan repsikkoihin
repsikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi repsikalla repsikoilla
ablatiivi repsikalta repsikoilta
allatiivi repsikalle repsikoille
muut sijamuodot
essiivi repsikkana repsikkoina
repsikoina
translatiivi repsikaksi repsikoiksi
abessiivi repsikatta repsikoitta
instruktiivi repsikoin
komitatiivi repsikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo repsika-
vahva vartalo repsikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa