Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

reput (1-B) (monikollinen)

  1. (arkikieltä) hylkäys kokeessa
    saada/antaa reput

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈreput̪/, [ˈre̞put̪]
  • tavutus: re‧put

Etymologia muokkaa

< ruotsin repuls ’tulla hylätyksi’ < latinan repulsus[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • reput Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

reput

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivi sanasta reppu

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.