Suomi muokkaa

Katso artikkeli Resistanssi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Resistanssi

Substantiivi muokkaa

resistanssi (5)[1]

  1. (fysiikka, sähkötekniikka) sähköinen vastus, sähkövastus; suure, joka kuvaa johteen tai vastuksen sähkövirran kulun vastusta (tunnus R, yksikkö ohmi (Ω))
    Tämän pienen vastuksen resistanssi on kaksi megaohmia.
    Käytetyn kaapelin resistanssi on 12 ohmia kilometriä kohti.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈresisˌt̪ɑnsːi/
  • tavutus: re‧sis‧tans‧si

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi resistanssi resistanssit
genetiivi resistanssin resistanssien
(resistanssein)
partitiivi resistanssia resistansseja
akkusatiivi resistanssi;
resistanssin
resistanssit
sisäpaikallissijat
inessiivi resistanssissa resistansseissa
elatiivi resistanssista resistansseista
illatiivi resistanssiin resistansseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi resistanssilla resistansseilla
ablatiivi resistanssilta resistansseilta
allatiivi resistanssille resistansseille
muut sijamuodot
essiivi resistanssina resistansseina
translatiivi resistanssiksi resistansseiksi
abessiivi resistanssitta resistansseitta
instruktiivi resistanssein
komitatiivi resistansseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo resistanssi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa
Kokonaiskäsitteet muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

lämpöresistanssi

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5