riesa
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrie̯sɑ/
- tavutus: rie‧sa
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riesa | riesat |
| genetiivi | riesan | riesojen (riesain) |
| partitiivi | riesaa | riesoja |
| akkusatiivi | riesa; riesan |
riesat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riesassa | riesoissa |
| elatiivi | riesasta | riesoista |
| illatiivi | riesaan | riesoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riesalla | riesoilla |
| ablatiivi | riesalta | riesoilta |
| allatiivi | riesalle | riesoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riesana | riesoina |
| translatiivi | riesaksi | riesoiksi |
| abessiivi | riesatta | riesoitta |
| instruktiivi | – | riesoin |
| komitatiivi | – | riesoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riesa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
< venäjä[2]
Aiheesta muualla muokkaa
- riesa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.