riippumaton
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
riippumaton (34-C) (komparatiivi riippumattomampi, superlatiivi riippumattomin) (taivutus[luo])[1]
- sellainen, joka tai mikä ei ole muista tai muusta riippuvainen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈriːpːuˌmɑt̪on/
- tavutus: riip‧pu‧ma‧ton
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riippumaton | riippumattomat |
| genetiivi | riippumattoman | riippumattomien (riippumatonten) |
| partitiivi | riippumatonta | riippumattomia |
| akkusatiivi | riippumaton; riippumattoman |
riippumattomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riippumattomassa | riippumattomissa |
| elatiivi | riippumattomasta | riippumattomista |
| illatiivi | riippumattomaan | riippumattomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riippumattomalla | riippumattomilla |
| ablatiivi | riippumattomalta | riippumattomilta |
| allatiivi | riippumattomalle | riippumattomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riippumattomana (riippumatonna) |
riippumattomina |
| translatiivi | riippumattomaksi | riippumattomiksi |
| abessiivi | riippumattomatta | riippumattomitta |
| instruktiivi | – | riippumattomin |
| komitatiivi | – | riippumattomine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riippumattoma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
riippumaton- | |
Käännökset muokkaa
1. sellainen, joka tai mikä ei ole muista tai muusta riippuvainen
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adverbit: riippumattomasti
- substantiivit: riippumattomuus
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- riippumaton Kielitoimiston sanakirjassa
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
riippumaton
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta riippumatto
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta riippumatto
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C