Wikipedia
Katso artikkeli Rippi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Rippi

Substantiivi muokkaa

rippi (5-B)

  1. (uskonto) syntien tunnustus papille, katumus ja synninpäästö kristillisissä kirkoissa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈripːi/, [ˈripːi]
  • tavutus: rip‧pi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rippi ripit
genetiivi ripin rippien
(rippein)
partitiivi rippiä rippejä
akkusatiivi rippi;
ripin
ripit
sisäpaikallissijat
inessiivi ripissä ripeissä
elatiivi ripistä ripeistä
illatiivi rippiin rippeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ripillä ripeillä
ablatiivi ripiltä ripeiltä
allatiivi ripille ripeille
muut sijamuodot
essiivi rippinä rippeinä
translatiivi ripiksi ripeiksi
abessiivi ripittä ripeittä
instruktiivi ripein
komitatiivi rippeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ripi-
vahva vartalo rippi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ripillepääsy, rippi-isä, rippijuhla, rippikehotus, rippikoulu, rippikuva, rippilapsi, rippileiri, rippipappi, rippipuhe, rippipuku, rippisaarna, rippisalaisuus, rippituoli

Aiheesta muualla muokkaa

  • rippi Kielitoimiston sanakirjassa