Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

risa (9)

  1. (puhekieltä) rikkinäinen
    Mun fillari on risa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrisɑ/
  • tavutus: ri‧sa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • risa Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

risa (9)

  1. (anatomia) imukudoksesta muodostunut kuoppia sisältävä kudosuloke

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi risa risat
genetiivi risan risojen
(risain)
partitiivi risaa risoja
akkusatiivi risa;
risan
risat
sisäpaikallissijat
inessiivi risassa risoissa
elatiivi risasta risoista
illatiivi risaan risoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi risalla risoilla
ablatiivi risalta risoilta
allatiivi risalle risoille
muut sijamuodot
essiivi risana risoina
translatiivi risaksi risoiksi
abessiivi risatta risoitta
instruktiivi risoin
komitatiivi risoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo risa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kenkärisa, kitarisa, nielurisa, risalakki, risatulehdus

Aiheesta muualla muokkaa

  • risa Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

risa f. (monikko risas)

  1. nauru

Liittyvät sanat muokkaa

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

risa

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta ris
  2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivi sanasta ris