romantiikka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (taide, historia) 1700-luvun Euroopassa syntynyt, tunteisiin ja mielikuvitukseen vetoava taidesuuntaus
- Romantiikan perusasenteeksi muodostui vähitellen luovuuden asettuminen järjen vastakohdaksi.[1]
- romanttinen toiminta, henki tai piirteet; romattisuus, tunteellisuus
- Paavo järjesti eukolleen romantiikantäyteisen viikonlopun.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈromɑnˌt̪iːkːɑ/
- tavutus: ro‧man‧tiik‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | romantiikka | romantiikat |
| genetiivi | romantiikan | romantiikkojen (romantiikkain) |
| partitiivi | romantiikkaa | romantiikkoja |
| akkusatiivi | romantiikka; romantiikan |
romantiikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | romantiikassa | romantiikoissa |
| elatiivi | romantiikasta | romantiikoista |
| illatiivi | romantiikkaan | romantiikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | romantiikalla | romantiikoilla |
| ablatiivi | romantiikalta | romantiikoilta |
| allatiivi | romantiikalle | romantiikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | romantiikkana | romantiikkoina |
| translatiivi | romantiikaksi | romantiikoiksi |
| abessiivi | romantiikatta | romantiikoitta |
| instruktiivi | – | romantiikoin |
| komitatiivi | – | romantiikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | romantiika- | |
| vahva vartalo | romantiikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. taidesuuntaus
|
2. romanttinen toiminta, henki tai piirteet
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
esiromantiikka, kansallisromantiikka, kartanoromantiikka, myöhäisromantiikka, nyyhkyromantiikka, uusromantiikka, varhaisromantiikka
Aiheesta muualla muokkaa
- romantiikka Kielitoimiston sanakirjassa
- romantiikka Tieteen termipankissa