ropponen
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
ropponen (38)
- (puhekieltä) usein vanha, vanhahko huonokuntoinen auto
- autonropponen
- ”Kenen tuo ropponen on?”, ”Onpa huonon autonropponen.”
- rope
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ropponen | ropposet |
| genetiivi | ropposen | ropposten ropposien |
| partitiivi | ropposta | ropposia |
| akkusatiivi | ropponen; ropposen |
ropposet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ropposessa | ropposissa |
| elatiivi | ropposesta | ropposista |
| illatiivi | ropposeen | ropposiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ropposella | ropposilla |
| ablatiivi | ropposelta | ropposilta |
| allatiivi | ropposelle | ropposille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ropposena (ropposna) |
ropposina |
| translatiivi | ropposeksi | ropposiksi |
| abessiivi | ropposetta | roppositta |
| instruktiivi | – | ropposin |
| komitatiivi | – | ropposine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | roppose- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
roppos- | |