Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rosvo (1)

  1. rikollinen, joka ryöstää, tavallisesti fyysisellä väkivallalla tai aseella uhaten

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrosʋo/
  • tavutus: ros‧vo

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rosvo rosvot
genetiivi rosvon rosvojen
partitiivi rosvoa rosvoja
akkusatiivi rosvo;
rosvon
rosvot
sisäpaikallissijat
inessiivi rosvossa rosvoissa
elatiivi rosvosta rosvoista
illatiivi rosvoon rosvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rosvolla rosvoilla
ablatiivi rosvolta rosvoilta
allatiivi rosvolle rosvoille
muut sijamuodot
essiivi rosvona rosvoina
translatiivi rosvoksi rosvoiksi
abessiivi rosvotta rosvoitta
instruktiivi rosvoin
komitatiivi rosvoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rosvo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

< venäjä[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

maantierosvo, merirosvo, pankkirosvo, rantarosvo, rosvojoukko, rosvokopla, rosvopaisti, rosvopäällikkö, rosvoromaani

Aiheesta muualla muokkaa

  • rosvo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.