Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

säästö (1)[1]

  1. tulojen ja kulutuksen erotuksena talteen jäänyt raha tai muu raha-arvoinen hyödyke

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsæːst̪ø/
  • tavutus: sääs‧tö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säästö säästöt
genetiivi säästön säästöjen
partitiivi säästöä säästöjä
akkusatiivi säästö;
säästön
säästöt
sisäpaikallissijat
inessiivi säästössä säästöissä
elatiivi säästöstä säästöistä
illatiivi säästöön säästöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säästöllä säästöillä
ablatiivi säästöltä säästöiltä
allatiivi säästölle säästöille
muut sijamuodot
essiivi säästönä säästöinä
translatiivi säästöksi säästöiksi
abessiivi säästöttä säästöittä
instruktiivi säästöin
komitatiivi säästöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo säästö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ajansäästö, energiansäästö, rahansäästö, säästöbudjetti, säästökassa, säästökorko, säästöliekki, säästölipas, säästöluokka, säästöohjelma, säästöpakkaus, säästöpankki, säästöpato, säästöporsas, säästöpossu, säästöpuu, säästöraha, säästötili, säästövakuutus, säästövapaa, tilansäästö

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1