Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sääty (1-F)[1]

  1. (historia) erilaisia oikeuksia nauttineista yhteiskuntaluokista
    Suomen historialliset säädyt: aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat.
  2. yksityisen henkilön yhteiskunnallinen arvo tai asema
    aviosääty, siviilisääty

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsæːt̪y/
  • tavutus: sää‧ty

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sääty säädyt
genetiivi säädyn säätyjen
partitiivi säätyä säätyjä
akkusatiivi sääty;
säädyn
säädyt
sisäpaikallissijat
inessiivi säädyssä säädyissä
elatiivi säädystä säädyistä
illatiivi säätyyn säätyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säädyllä säädyillä
ablatiivi säädyltä säädyiltä
allatiivi säädylle säädyille
muut sijamuodot
essiivi säätynä säätyinä
translatiivi säädyksi säädyiksi
abessiivi säädyttä säädyittä
instruktiivi säädyin
komitatiivi säätyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo säädy-
vahva vartalo sääty-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

aatelissääty, aviosääty, pappissääty, porvarissääty, pöorvarissääty, ritarisääty, siviilisääty, säätyjako, säätykierto, sääty-yhteiskunta, talonpoikaissääty, vallassääty

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-F