Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sanaharkka (9-A)[1]

  1. verbaalinen, keskustelemalla tai huutamalla käyty kiivas mielipide-erojen selvittely; riita
    Jouduin taas sanaharkkaan pomon kanssa töissä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑnɑˌhɑrkːɑ/
  • tavutus: sa‧na‧hark‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sanaharkka sanaharkat
genetiivi sanaharkan sanaharkkojen
(sanaharkkain)
partitiivi sanaharkkaa sanaharkkoja
akkusatiivi sanaharkka;
sanaharkan
sanaharkat
sisäpaikallissijat
inessiivi sanaharkassa sanaharkoissa
elatiivi sanaharkasta sanaharkoista
illatiivi sanaharkkaan sanaharkkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sanaharkalla sanaharkoilla
ablatiivi sanaharkalta sanaharkoilta
allatiivi sanaharkalle sanaharkoille
muut sijamuodot
essiivi sanaharkkana sanaharkkoina
translatiivi sanaharkaksi sanaharkoiksi
abessiivi sanaharkatta sanaharkoitta
instruktiivi sanaharkoin
komitatiivi sanaharkkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sanaharka-
vahva vartalo sanaharkka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista sana ja harkka

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A