Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sarake (48-A)[1]

  1. pystyrivi
  2. kapeahko pystyviivoin rajattu tilikirjan sivun, taulukon, lomakkeen tms. osa, tarpeellisen palstajaon yksikkö
  3. (vanhahtava) muun muassa peltoon kyntämättä jäänyt kaistale
  4. sarakkeiden (Kobresia) suvun kasvi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑrɑkeˣ/
  • tavutus: sa‧ra‧ke

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sarake sarakkeet
genetiivi sarakkeen sarakkeiden
sarakkeitten
partitiivi saraketta sarakkeita
akkusatiivi sarake;
sarakkeen
sarakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi sarakkeessa sarakkeissa
elatiivi sarakkeesta sarakkeista
illatiivi sarakkeeseen sarakkeisiin
sarakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sarakkeella sarakkeilla
ablatiivi sarakkeelta sarakkeilta
allatiivi sarakkeelle sarakkeille
muut sijamuodot
essiivi sarakkeena sarakkeina
translatiivi sarakkeeksi sarakkeiksi
abessiivi sarakkeetta sarakkeitta
instruktiivi sarakkein
komitatiivi sarakkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sarakkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
saraket-

Etymologia muokkaa

Sarake on johdos vanhasta omaperäisestä sanasta sarka lähde?. Käytössä 1800-luvun jälkipuoliskolta[2].

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

pystysarake

Aiheesta muualla muokkaa

  • sarake Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
  2. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.