Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

selvitys (39)[1]

  1. selonteko
  2. selvittely, tutkimus (jostakin asiasta selvyyteen pääsemiseksi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈselʋit̪ys/
  • tavutus: sel‧vi‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selvitys selvitykset
genetiivi selvityksen selvitysten
selvityksien
partitiivi selvitystä selvityksiä
akkusatiivi selvitys;
selvityksen
selvitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi selvityksessä selvityksissä
elatiivi selvityksestä selvityksistä
illatiivi selvitykseen selvityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi selvityksellä selvityksillä
ablatiivi selvitykseltä selvityksiltä
allatiivi selvitykselle selvityksille
muut sijamuodot
essiivi selvityksenä selvityksinä
translatiivi selvitykseksi selvityksiksi
abessiivi selvityksettä selvityksittä
instruktiivi selvityksin
komitatiivi selvityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo selvitykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
selvitys-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

lisäselvitys, lähtöselvitys, selvitysmies, selvitystila, sukuselvitys, tulliselvitys, veroselvitys, välienselvitys

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39