Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

sietää (53-F) (taivutus[luo])

  1. pystyä tulemaan toimeen jnk yl. kielteisen kanssa
    En voi sietää häntä.
    Mahani ei siedä tuota lääkettä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsie̯t̪æːˣ/
  • tavutus: sie‧tää

Etymologia muokkaa

  • germaaninen, vrt. germ. *stē- > muinaisruotsin stā ’seisoa’, myös ’sietää’; vrt. engl. stand kielteisenä myös ’sietää’[1].

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
  • (pystyä tulemaan toimeen jnk kanssa) kestää
Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Koivulehto, Jorma. Etymologisesti hämäriä -(is)tA-johdosverbejä, lainoja ja omapohjaisia. 2009 (PDF-Tiedosto. Viitattu 27.2.2015.)