siivilä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
siivilä (13)
- astia, jossa on verkkopohja tai pienen pieniä reikiä, joiden läpi osa astiaan laitettavasta aineesta siivilöityy muun osan jäädessä astiaan
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsiːʋilæ/
- tavutus: sii‧vi‧lä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | siivilä | siivilät |
| genetiivi | siivilän | siivilöiden siivilöitten siivilöjen (siiviläin) |
| partitiivi | siivilää | siivilöitä siivilöjä |
| akkusatiivi | siivilä; siivilän |
siivilät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | siivilässä | siivilöissä |
| elatiivi | siivilästä | siivilöistä |
| illatiivi | siivilään | siivilöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | siivilällä | siivilöillä |
| ablatiivi | siivilältä | siivilöiltä |
| allatiivi | siivilälle | siivilöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | siivilänä | siivilöinä |
| translatiivi | siiviläksi | siivilöiksi |
| abessiivi | siivilättä | siivilöittä |
| instruktiivi | – | siivilöin |
| komitatiivi | – | siivilöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | siivilä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
siivilähammas, siiviläkangas, siivilälieriö, siivilänvarsi, siiviläosa, siiviläputki, siiviläsolukko, siivilävaate, siivilävanu, siiviläverkko, teesiivilä
Aiheesta muualla muokkaa
- siivilä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.