Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sijaisuus (40)

  1. se, että jollakulla on sijainen; se, että on sijainen
    Äidinkielenopettajan sijaisuutta hoitaa puutyönopettaja.
    viransijaisuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsijɑi̯suːs/
  • tavutus: si‧jai‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sijaisuus sijaisuudet
genetiivi sijaisuuden sijaisuuksien
partitiivi sijaisuutta sijaisuuksia
akkusatiivi sijaisuus;
sijaisuuden
sijaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sijaisuudessa sijaisuuksissa
elatiivi sijaisuudesta sijaisuuksista
illatiivi sijaisuuteen sijaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sijaisuudella sijaisuuksilla
ablatiivi sijaisuudelta sijaisuuksilta
allatiivi sijaisuudelle sijaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi sijaisuutena sijaisuuksina
translatiivi sijaisuudeksi sijaisuuksiksi
abessiivi sijaisuudetta sijaisuuksitta
instruktiivi sijaisuuksin
komitatiivi sijaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sijaisuude-
vahva vartalo sijaisuute-
konsonantti-
vartalo
sijaisuut-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa