Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sinka yl. (1) (yks. määr. sinkan [luo], mon. epämäär. sinkor [luo], mon. määr. sinkorna [luo])

  1. sinkilä; korkorauta

Verbi muokkaa

sinka (1)

  1. (puunjalostus) sinklata
  2. sinkilöidä
  3. viivyttää, hidastaa
  4. viivytellä, aikailla

Taivutus muokkaa

Taivutus – sinka
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens sinkar [luo] sinkas
imperfekti sinkade sinkades
supiini sinkat sinkats
imperatiivi sinka
Nominaalimuodot