Katso myös: ŝinko
Wikipedia
Katso artikkeli Sinko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Sinko [1]
 
Raskas sinko [2]

Substantiivi muokkaa

sinko (1-G)

  1. rekyylitön pääsääntöisesti panssarintorjuntaan tarkoitettu ase, jonka taistelukärkenä on ontelokranaatti; Usein olkapäähän tuettava putki, josta ammus laukaistaan raketilla.
  2. panssarintorjuntaan käytetty, ontelokranaatteja ampuva rekyylitön tykki

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsiŋko/
  • tavutus: sin‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sinko singot
genetiivi singon sinkojen
partitiivi sinkoa sinkoja
akkusatiivi sinko;
singon
singot
sisäpaikallissijat
inessiivi singossa singoissa
elatiivi singosta singoista
illatiivi sinkoon sinkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi singolla singoilla
ablatiivi singolta singoilta
allatiivi singolle singoille
muut sijamuodot
essiivi sinkona sinkoina
translatiivi singoksi singoiksi
abessiivi singotta singoitta
instruktiivi singoin
komitatiivi sinkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo singo-
vahva vartalo sinko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

takaperoisjohdos verbistä singota[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kertasinko, kevytsinko, sinkojoukkue, sinkoryhmä, tähyssinko

Aiheesta muualla muokkaa

  • sinko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. sinko.