Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sisukkuus (40)

  1. se, että on sisukas

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsisukːuːs/
  • tavutus: si‧suk‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sisukkuus sisukkuudet
genetiivi sisukkuuden sisukkuuksien
partitiivi sisukkuutta sisukkuuksia
akkusatiivi sisukkuus;
sisukkuuden
sisukkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sisukkuudessa sisukkuuksissa
elatiivi sisukkuudesta sisukkuuksista
illatiivi sisukkuuteen sisukkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sisukkuudella sisukkuuksilla
ablatiivi sisukkuudelta sisukkuuksilta
allatiivi sisukkuudelle sisukkuuksille
muut sijamuodot
essiivi sisukkuutena sisukkuuksina
translatiivi sisukkuudeksi sisukkuuksiksi
abessiivi sisukkuudetta sisukkuuksitta
instruktiivi sisukkuuksin
komitatiivi sisukkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sisukkuude-
vahva vartalo sisukkuute-
konsonantti-
vartalo
sisukkuut-

Etymologia muokkaa

sanan sisukas vartalosta sisukk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa