Katso myös: Sola, söla

Suomi muokkaa

 
sola

Substantiivi muokkaa

sola (10)

Katso artikkeli Sola Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. kapea kulkureitti korkeiden pinnanmuodostumien tai rakenteiden muodostamien esteiden välissä
    Tie kulkee vuorten välisessä solassa.
    Rakennusten välinen sola on varattu palokujalle.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsolɑ/
  • tavutus: so‧la

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sola solat
genetiivi solan solien
(solain)
partitiivi solaa solia
akkusatiivi sola;
solan
solat
sisäpaikallissijat
inessiivi solassa solissa
elatiivi solasta solista
illatiivi solaan soliin
ulkopaikallissijat
adessiivi solalla solilla
ablatiivi solalta solilta
allatiivi solalle solille
muut sijamuodot
essiivi solana solina
translatiivi solaksi soliksi
abessiivi solatta solitta
instruktiivi solin
komitatiivi soline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sola-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kitasola, kulkusola, luhtisola, navetansola, porttisola, satulasola, sola-aukko, suusola, vuorisola

Aiheesta muualla muokkaa

  • sola Kielitoimiston sanakirjassa
  • sola Tieteen termipankissa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

sola

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta solum

Espanja muokkaa

Adjektiivi muokkaa

sola

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta solo

Esperanto muokkaa

Adverbi muokkaa

sola

  1. yksin

Ido muokkaa

Adverbi muokkaa

sola

  1. yksin

Italia muokkaa

Adjektiivi muokkaa

sola

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta solo

Substantiivi muokkaa

sola

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta solo

Latina muokkaa

Substantiivi muokkaa

sola

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta solum
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta solum

Puola muokkaa

Substantiivi muokkaa

sola f.

  1. meriantura