solakka
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
solakka (14-A) (komparatiivi solakampi, superlatiivi solakin tai solakoin) (taivutus[luo])
- pitkä, hoikka ja suora
- Solakka nuorukainen kääntää neitojen jos mammojenkin päät.
- Solakat kajakit ja kilpaveneet liikkuvat vedessä juoheasti.
- Tuleekohan tästä hontelosta varsasta emäänsä hyvä juoksija, jolla on pitkät ja solakat jalat.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsolɑkːɑ/, [ˈsʷo̞lɑ̝kːɑ̝]
- tavutus: so‧lak‧ka
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: solakkuus
Vastakohta muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- solakka Kielitoimiston sanakirjassa