sorto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- vallan käyttö julmalla, kovakouraisella ja epäoikeudenmukaisella tavalla
- Työn orjat sorron yöstä nouskaa (Kansainvälinen)
- (merenkulku, ilmailu) veden tai ilman virtausten poikkeuttava vaikutus aluksen kulkusuuntaan
- Voimakas sorto aiheuttaa ohjaustoimista huolimatta reitiltä poikkeamisen.
- (intersektionaalinen feminismi) etuoikeutettujen syrjintä sorrettuja vastaan
- Sorto rassaa lihavia työpaikoilla (is.fi)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsort̪o/
- tavutus: sor‧to
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sorto | sorrot |
| genetiivi | sorron | sortojen |
| partitiivi | sortoa | sortoja |
| akkusatiivi | sorto; sorron |
sorrot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sorrossa | sorroissa |
| elatiivi | sorrosta | sorroista |
| illatiivi | sortoon | sortoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sorrolla | sorroilla |
| ablatiivi | sorrolta | sorroilta |
| allatiivi | sorrolle | sorroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sortona | sortoina |
| translatiivi | sorroksi | sorroiksi |
| abessiivi | sorrotta | sorroitta |
| instruktiivi | – | sorroin |
| komitatiivi | – | sortoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sorro- | |
| vahva vartalo | sorto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
johdos sanasta sortaa (sort- + -o)
Käännökset muokkaa
1. vallan käyttö julmalla, kovakouraisella ja epäoikeudenmukaisella tavalla
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
rotusorto, sekasorto, sortohallinto, sortohallitus, sortokausi, sortokulma, sortotoimi, sortovalta
Aiheesta muualla muokkaa
- sorto Kielitoimiston sanakirjassa
Esperanto muokkaa
Substantiivi muokkaa
sorto