sovinto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsoʋint̪o/
- tavutus: so‧vin‧to
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sovinto | sovinnot |
| genetiivi | sovinnon | sovintojen |
| partitiivi | sovintoa | sovintoja |
| akkusatiivi | sovinto; sovinnon |
sovinnot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sovinnossa | sovinnoissa |
| elatiivi | sovinnosta | sovinnoista |
| illatiivi | sovintoon | sovintoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sovinnolla | sovinnoilla |
| ablatiivi | sovinnolta | sovinnoilta |
| allatiivi | sovinnolle | sovinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sovintona | sovintoina |
| translatiivi | sovinnoksi | sovinnoiksi |
| abessiivi | sovinnotta | sovinnoitta |
| instruktiivi | – | sovinnoin |
| komitatiivi | – | sovintoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sovinno- | |
| vahva vartalo | sovinto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. sopu, yhteinen näkemys osapuolten välillä; tehty sopimus
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: sovinnollinen
Yhdyssanat muokkaa
sovinnonteko, sovintoesitys, sovintokuolema, sovintomenettely, sovintoneuvottelu, sovinto-oikeus, sovintopolitiikka, sovintoteitse, sovintoveri
Aiheesta muualla muokkaa
- sovinto Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J