spontaanisuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
spontaanisuus (40)
- sen ominaisuus että jonkin on spontaani; oma-aloitteisuus, ohjailemattomuus; vailla ulkoista syytä tapahtuva
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈspont̪ɑːˌnisuːs/
- tavutus: spon‧taa‧ni‧suus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | spontaanisuus | spontaanisuudet |
| genetiivi | spontaanisuuden | spontaanisuuksien |
| partitiivi | spontaanisuutta | spontaanisuuksia |
| akkusatiivi | spontaanisuus; spontaanisuuden |
spontaanisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | spontaanisuudessa | spontaanisuuksissa |
| elatiivi | spontaanisuudesta | spontaanisuuksista |
| illatiivi | spontaanisuuteen | spontaanisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | spontaanisuudella | spontaanisuuksilla |
| ablatiivi | spontaanisuudelta | spontaanisuuksilta |
| allatiivi | spontaanisuudelle | spontaanisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | spontaanisuutena | spontaanisuuksina |
| translatiivi | spontaanisuudeksi | spontaanisuuksiksi |
| abessiivi | spontaanisuudetta | spontaanisuuksitta |
| instruktiivi | – | spontaanisuuksin |
| komitatiivi | – | spontaanisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | spontaanisuude- | |
| vahva vartalo | spontaanisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
spontaanisuut- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. sen ominaisuus että jonkin on spontaani; oma-aloitteisuus, ohjailemattomuus; vailla ulkoista syytä tapahtuva
|
|
Aiheesta muualla muokkaa
- spontaanisuus Kielitoimiston sanakirjassa