strimma

Ruotsi

Substantiivi

strimma yl. (1) (yks. määr. strimman [luo], mon. epämäär. strimmor [luo], mon. määr. strimmorna [luo])

1. kapea nauha, raita, juova
2. piirto

Verbi

strimma (1)

1. raidoittaa, juovittaa

Liittyvät sanat

• strimlig

Aiheesta muualla

• strimma Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)