Katso myös: sukā

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

suka (10-D)[1]

 
Käytetty suka
 
Muovisia sukia
 
Suka käytössä
  1. karkea harja, jonka harjakset ovat muovia tai metallia; käytetään eläimien irtokarvojen poistamiseen, sukimiseen
    Hevosen sukiminen aloitetaan vasemmalta kyljeltä.
  2. hiusharja, hiussuka; käytetään hiusten harjaamiseen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsukɑ/
  • tavutus: su‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suka suat
genetiivi suan sukien
(sukain)
partitiivi sukaa sukia
akkusatiivi suka;
suan
suat
sisäpaikallissijat
inessiivi suassa suissa
elatiivi suasta suista
illatiivi sukaan sukiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sualla suilla
ablatiivi sualta suilta
allatiivi sualle suille
muut sijamuodot
essiivi sukana sukina
translatiivi suaksi suiksi
abessiivi suatta suitta
instruktiivi suin
komitatiivi sukine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sua-
vahva vartalo suka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha indoeurooppalainen laina[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

sukakarva

Aiheesta muualla muokkaa

  • suka Kielitoimiston sanakirjassa

Indonesia muokkaa

Verbi muokkaa

suka

  1. tykätä, pitää

Latvia muokkaa

Substantiivi muokkaa

suka f.

  1. harja
    zobu suka ― hammasharja
    tērauda suka ‒ teräsharja
  2. suka
    zirgu suka ‒ hevossuka, suka

Puola muokkaa

Substantiivi muokkaa

suka f.

  1. narttu, naaraskoira
  2. (halventava) lutka

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-D
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 350. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.