Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

suljin (33-L)

  1. laite tai osa, jolla suljetaan
  2. (valokuvaus) kameran avautuva ja sulkeutuva osa, joka säätelee aikaa, jona valo pääsee vaikuttamaan filmiin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsuljin/
  • tavutus: sul‧jin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suljin sulkimet
genetiivi sulkimen sulkimien
suljinten
partitiivi suljinta sulkimia
akkusatiivi suljin;
sulkimen
sulkimet
sisäpaikallissijat
inessiivi sulkimessa sulkimissa
elatiivi sulkimesta sulkimista
illatiivi sulkimeen sulkimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sulkimella sulkimilla
ablatiivi sulkimelta sulkimilta
allatiivi sulkimelle sulkimille
muut sijamuodot
essiivi sulkimena
(suljinna)
sulkimina
translatiivi sulkimeksi sulkimiksi
abessiivi sulkimetta sulkimitta
instruktiivi sulkimin
komitatiivi sulkimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sulkime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
suljin-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

keskussuljin, kirjeensuljin, ovensuljin, suljinaika

Alakäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • suljin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

suljin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä sulkea