Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

suntio (3)

  1. kirkon työntekijä, jonka tehtäviä ovat mm. talonmiehen työt seurakunnan kiinteistöissä ja avustaminen jumalanpalveluksissa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsunt̪io/, [ˈsʷun̪t̪io̞]
  • tavutus: sun‧ti‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suntio suntiot
genetiivi suntion suntioiden
suntioitten
partitiivi suntiota suntioita
akkusatiivi suntio;
suntion
suntiot
sisäpaikallissijat
inessiivi suntiossa suntioissa
elatiivi suntiosta suntioista
illatiivi suntioon suntioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi suntiolla suntioilla
ablatiivi suntiolta suntioilta
allatiivi suntiolle suntioille
muut sijamuodot
essiivi suntiona suntioina
translatiivi suntioksi suntioiksi
abessiivi suntiotta suntioitta
instruktiivi suntioin
komitatiivi suntioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suntio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

slaavilainen laina[1]

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • suntio Kielitoimiston sanakirjassa
  • suntio Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.