Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

suru (1)[1]

  1. murhe, alakuloisuuden tunne, jonkin traagisen tapahtuman, kuten läheisen ihmisen menetyksen, aikaansaama pitkäaikainen mielialan muutos

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsuru/
  • tavutus: su‧ru

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suru surut
genetiivi surun surujen
partitiivi surua suruja
akkusatiivi suru;
surun
surut
sisäpaikallissijat
inessiivi surussa suruissa
elatiivi surusta suruista
illatiivi suruun suruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi surulla suruilla
ablatiivi surulta suruilta
allatiivi surulle suruille
muut sijamuodot
essiivi suruna suruina
translatiivi suruksi suruiksi
abessiivi surutta suruitta
instruktiivi suruin
komitatiivi suruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

maansuru, suruadressi, suruaika, suruasu, suruharso, suruhartaus, suruhattu, suruhuntu, suruhymni, surujuhla, surukimppu, surulippu, suruliputus, surumarssi, surumieli, surumusiikki, surunappi, surunauha, surunkyynel, surunlapsi, surunpäivä, surunvalittaja, surunvalittelu, surunvalitteluadressi, surunviesti, surupuku, surureuna, surureunus, surusaatto, surusaattue, surusanoma, surusoitto, surutalo, surutilaisuus, suruturisti, surutyö, suru-uutinen, suruvaate, suruvaippa, suruviesti, suruvirsi, suruvuosi, sydänsuru

Idiomit muokkaa

  • surutta
    1. ilman liikaa miettimistä tai katumusta
      Heitetään vain kaikki surutta menemään.

Aiheesta muualla muokkaa

  • suru Kielitoimiston sanakirjassa

Japani muokkaa

Latinisointi muokkaa

suru

  1. rōmaji-transkriptio sanasta する

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1