suullinen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
suullinen
- sellainen, joka on ilmaistu tai toteutettu suullisesti, suusanallinen
- Myös suullinen sopimus on sitova.
- Koulussa oli suullinen koe.
- Asiat voidaan sopia myös suullisesti.
- suuta koskeva
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsuːlːinen/
- tavutus: suul‧li‧nen
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adverbit: suullisesti
- substantiivit: suullisuus
Substantiivi muokkaa
suullinen (38)
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | suullinen | suulliset |
genetiivi | suullisen | suullisten suullisien |
partitiivi | suullista | suullisia |
akkusatiivi | suullinen; suullisen |
suulliset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | suullisessa | suullisissa |
elatiivi | suullisesta | suullisista |
illatiivi | suulliseen | suullisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | suullisella | suullisilla |
ablatiivi | suulliselta | suullisilta |
allatiivi | suulliselle | suullisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | suullisena (suullisna) |
suullisina |
translatiivi | suulliseksi | suullisiksi |
abessiivi | suullisetta | suullisitta |
instruktiivi | – | suullisin |
komitatiivi | – | suullisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | suullise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
suullis- |
Käännökset muokkaa
1. suuntäysi
Ks. suuntäysi |