täysi
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
täysi (27) (komparatiivi täydempi, superlatiivi täysin) (taivutus[luo])
- jossa on suurin mahdollinen määrä siihen mahtuvaa sisältöä
- Haluatko täyden kupin?
- Sali on täysi.
- koko, kokonainen, mitään pois jättämättä
- Maksoin täyden hinnan.
- (ihmisestä) kylläinen, vatsa täynnä, ei enää nälkäinen
- (tähtitiede) Kuun vaihe kun se on oppositiossa Aurinkoon nähden ja näkyy täysin pyöreänä
- (arkikieli) vahvistavana sanana todellinen,
- Tuo on kyllä täyttä paskaa!
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪æy̯si/
- tavutus: täy‧si
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. jossa on suurin mahdollinen määrä siihen mahtuvaa sisältöä
Liittyvät sanat muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
- (adverbinomaisia taivutusmuotoja) täysin, täynnä, täyteen, täysillä
- adjektiivit: täydellinen, täysinäinen, täyteinen, täytinen
- verbit: täydentää, täyttyä, täyttää
Yhdyssanat muokkaa
arkintäysi, silmäntäysi, täpötäysi, täysautomaatti, täysijärkinen, täysikuu, täysipäinen, täysiserkku, täysisisar, täysistunto, täysitehoinen, täysivaltainen, täysiveli, täysjäsen, täyskielto, täyskorjaus, täyskulma, täyskäsi, täyskäännös, täysmaito, täysmehu, täysosuma, täyspakkaus, täysparta, täyspitkä, täysraittius, täysremontti, täysserkku, täyssisar, täyssäilyke, täystyöllisyys, täysvakuutus, täysveli
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.