taantumus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
taantumus (39)
- (politiikka) poliittinen (vastustajan käyttämä) iskusana, jolla ymmärretään paluuta tai pyrkimystä vanhaan (vanhentuneeseen) valtio- ja yhteiskuntajärjestykseen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪ɑːnt̪umus/
- tavutus: taan‧tu‧mus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taantumus | taantumukset |
| genetiivi | taantumuksen | taantumusten taantumuksien |
| partitiivi | taantumusta | taantumuksia |
| akkusatiivi | taantumus; taantumuksen |
taantumukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taantumuksessa | taantumuksissa |
| elatiivi | taantumuksesta | taantumuksista |
| illatiivi | taantumukseen | taantumuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taantumuksella | taantumuksilla |
| ablatiivi | taantumukselta | taantumuksilta |
| allatiivi | taantumukselle | taantumuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taantumuksena | taantumuksina |
| translatiivi | taantumukseksi | taantumuksiksi |
| abessiivi | taantumuksetta | taantumuksitta |
| instruktiivi | – | taantumuksin |
| komitatiivi | – | taantumuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taantumukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
taantumus- | |
Käännökset muokkaa
1. poliittinen (vastustajan käyttämä) iskusana, jolla ymmärretään paluuta tai pyrkimystä vanhaan
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: taantumuksellinen
Aiheesta muualla muokkaa
- taantumus Kielitoimiston sanakirjassa