tarkastaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
tarkastaja (10)
- henkilö, joka tarkastaa jotakin; henkilö, joka suorittaa tarkastuksen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪ɑrkɑsˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: tar‧kas‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarkastaja | tarkastajat |
| genetiivi | tarkastajan | tarkastajien (tarkastajain) |
| partitiivi | tarkastajaa | tarkastajia |
| akkusatiivi | tarkastaja; tarkastajan |
tarkastajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarkastajassa | tarkastajissa |
| elatiivi | tarkastajasta | tarkastajista |
| illatiivi | tarkastajaan | tarkastajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarkastajalla | tarkastajilla |
| ablatiivi | tarkastajalta | tarkastajilta |
| allatiivi | tarkastajalle | tarkastajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarkastajana | tarkastajina |
| translatiivi | tarkastajaksi | tarkastajiksi |
| abessiivi | tarkastajatta | tarkastajitta |
| instruktiivi | – | tarkastajin |
| komitatiivi | – | tarkastajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tarkastaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka tarkastaa jotakin, suorittaa tarkastuksen
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
lipuntarkastaja, tavarantarkastaja, tilintarkastaja, toiminnantarkastaja, tullitarkastaja, verotarkastaja
Aiheesta muualla muokkaa
- tarkastaja Kielitoimiston sanakirjassa
- tarkastaja Tieteen termipankissa