Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

tarttua (52-C) (taivutus[luo])

  1. ottaa kiinni
    Hän tarttui minua kädestä.
  2. jäädä kiinni, kiinnittyä
    Likaa tarttui vaatteisiin.
  3. (sairaudesta) levitä yksilöstä toiseen
    Flunssa tarttuu herkästi käsien kautta.
  4. kiinnittää huomiota, vastata johonkin, tehdä asialle jotakin
    Hänen olisi kannattanut tarttua esitettyyn kysymykseen.
    Opettaja ei tarttunut koulukiusaamiseen lainkaan.
    Hän ei tarttunut ajoissa ilmenneisiin ongelmiin.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑrt̪ːuɑˣ/
  • tavutus: tart‧tu‧a

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

tarttumaelin, tarttumajalka, tarttumalaite, tarttumapinta, tarttumisheijaste, tarttumislelu, tarttumisrefleksi

Aiheesta muualla muokkaa

  • tarttua Kielitoimiston sanakirjassa