teismi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
teismi (5)
- (filosofia) käsitys yksilöllisen, maailmankaikkeutta ylläpitävän jumaluuden olemassaolosta
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪ei̯smi/
- tavutus: teis‧mi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | teismi | teismit |
| genetiivi | teismin | teismien (teismein) |
| partitiivi | teismiä | teismejä |
| akkusatiivi | teismi; teismin |
teismit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | teismissä | teismeissä |
| elatiivi | teismistä | teismeistä |
| illatiivi | teismiin | teismeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | teismillä | teismeillä |
| ablatiivi | teismiltä | teismeiltä |
| allatiivi | teismille | teismeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | teisminä | teismeinä |
| translatiivi | teismiksi | teismeiksi |
| abessiivi | teismittä | teismeittä |
| instruktiivi | – | teismein |
| komitatiivi | – | teismeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | teismi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |