Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tekomuoto (1)

  1. (oikeustiede) rikoksen toteutustapa, jonka vakavuus määritellään tapaukseen juridisesti vaikuttavien (lieventävien tai koventavien) asianhaarojen perusteella, ja jonka mukaan kyseisestä rikoksesta säädetty rangaistusasteikko määräytyy

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ekoˌmuo̯t̪o/
  • tavutus: te‧ko‧muo‧to

Etymologia muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Alakäsitteet muokkaa