Katso myös: Tempus

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tempus (39)

  1. (kielitiede) aikaluokka, aikamuoto

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪empus/
  • tavutus: tem‧pus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tempus tempukset
genetiivi tempuksen tempusten
tempuksien
partitiivi tempusta tempuksia
akkusatiivi tempus;
tempuksen
tempukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tempuksessa tempuksissa
elatiivi tempuksesta tempuksista
illatiivi tempukseen tempuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tempuksella tempuksilla
ablatiivi tempukselta tempuksilta
allatiivi tempukselle tempuksille
muut sijamuodot
essiivi tempuksena tempuksina
translatiivi tempukseksi tempuksiksi
abessiivi tempuksetta tempuksitta
instruktiivi tempuksin
komitatiivi tempuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tempukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tempus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

liittotempus

Aiheesta muualla muokkaa

  • tempus Kielitoimiston sanakirjassa
  • tempus Tieteen termipankissa

Latina muokkaa

Substantiivi muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tempus tempora
akkusatiivi tempus tempora
genetiivi temporis temporum
datiivi temporī temporibus
ablatiivi tempore temporibus

tempus n. (3)

  1. aika, ajankohta
  2. (kielitiede) aikamuoto

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Derivaatat tytärkielissä muokkaa

Idiomit muokkaa

  • O tempora, o mores. - Oi aikoja, oi tapoja.
  • Tempus fugit. - Aika rientää.

Substantiivi muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tempus tempora
akkusatiivi tempus tempora
genetiivi temporis temporum
datiivi temporī temporibus
ablatiivi tempore temporibus

tempus n. (3)

  1. ohimo

Liittyvät sanat muokkaa

Tästä johtuvat tytärkielten sanat muokkaa
Lainat muissa kielissä muokkaa

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

tempus

  1. aikamuoto

Liittyvät sanat muokkaa