terva
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
terva (9)
- orgaanisen aineksen kuivatislauksessa muodostunutta tummaa, paksua ja tahmeaa öljyä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪erʋɑ/
- tavutus: ter‧va
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | terva | – |
genetiivi | tervan | – |
partitiivi | tervaa | – |
akkusatiivi | terva; tervan |
– |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tervassa | – |
elatiivi | tervasta | – |
illatiivi | tervaan | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tervalla | – |
ablatiivi | tervalta | – |
allatiivi | tervalle | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tervana | – |
translatiivi | tervaksi | – |
abessiivi | tervatta | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | tervoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | terva- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
balttilainen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. orgaanisen aineksen kuivatislauksessa muodostunutta tummaa, paksua ja tahmeaa öljyä
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- tervainen
- tervas, tervaspuu
- substantiivit: tervaaminen, tervaus
- verbit: tervaantua, tervata
Yhdyssanat muokkaa
hautaterva, havupuuterva, kivihiiliterva, koivuterva, lehtipuuterva, puuterva, tervahauta, tervahovi, tervahuopa, tervahöyry, tervakaupunki, tervaleppä, tervaliha, tervamiilu, tervanahturi, tervankusi, tervanpoltto, tervanräkäri, tervapahvi, tervapaperi, tervapastilli, tervapata, tervaporvari, tervapääsky, tervaroso, tervasoihtu, tervatynnyri, tervavene, tuhiterva
Anagrammit muokkaa
Idiomit muokkaa
- olla kuin / liikkua kuin täi tervassa – olla jumissa, liikkua hyvin hitaasti tai vaivalloisesti
- olla tervanjuontia — olla vastenmielistä tehdä
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).