Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

tiivis (41) (komparatiivi tiiviimpi, superlatiivi tiivein) (taivutus[luo])

  1. josta ei pääse mikään aine läpi
  2. jonka rakenneosat ovat lähellä toisiaan, muodostavat yhtenäisen massan
    tiiviin aineen fysiikka
  3. läheinen, luottamuksellinen, intensiivinen
    tiivis yhteistyö
  4. omistautunut, läpikotainen
    kolmen vuoden tiivis opiskelu
    tiivis perehtyminen asiaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪iːʋis/
  • tavutus: tii‧vis

Etymologia muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ilmatiivis, pölytiivis, tiiviskantinen, tiiviskorkkinen, tiivisrakenteinen, vesitiivis

Aiheesta muualla muokkaa

  • tiivis Kielitoimiston sanakirjassa