Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tikku (1-A)[1]

  1. pieni, kapea ja lyhyehkö kappale puuta
    tikku sormessa
  2. tulitikku

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ikːu/
  • tavutus: tik‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tikku tikut
genetiivi tikun tikkujen
partitiivi tikkua tikkuja
akkusatiivi tikku;
tikun
tikut
sisäpaikallissijat
inessiivi tikussa tikuissa
elatiivi tikusta tikuista
illatiivi tikkuun tikkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tikulla tikuilla
ablatiivi tikulta tikuilta
allatiivi tikulle tikuille
muut sijamuodot
essiivi tikkuna tikkuina
translatiivi tikuksi tikuiksi
abessiivi tikutta tikuitta
instruktiivi tikuin
komitatiivi tikkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tiku-
vahva vartalo tikku-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat ja sanaliitot muokkaa

cocktailtikku, hammastikku, ilotikku, jäätelötikku, kynsitikku, laskutikku, lihatikku, makkaratikku, mittatikku, puutikku, silmätikku, suolatikku, takkatikku, tikku-ukko, tikkukaramelli, tikkukirjain, tikkulaatikko, tikkunekku, tikkupulla, tikkurasia, tikkusuora, tikkuviina, tulitikku, tähtisadetikku, USB-tikku

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tikku Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-A