toistuva
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
toistuva (10) (komparatiivi toistuvampi, superlatiivi toistuvin) (taivutus[luo])
- joka tapahtuu uudelleen
Käännökset muokkaa
1. joka tapahtuu uudelleen
|
|
Verbi muokkaa
toistuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä toistua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toistuva | toistuvat |
| genetiivi | toistuvan | toistuvien (toistuvain) |
| partitiivi | toistuvaa | toistuvia |
| akkusatiivi | toistuva; toistuvan | toistuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toistuvassa | toistuvissa |
| elatiivi | toistuvasta | toistuvista |
| illatiivi | toistuvaan | toistuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toistuvalla | toistuvilla |
| ablatiivi | toistuvalta | toistuvilta |
| allatiivi | toistuvalle | toistuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toistuvana | toistuvina |
| translatiivi | toistuvaksi | toistuviksi |
| abessiivi | toistuvatta | toistuvitta |
| instruktiivi | – | toistuvin |
| komitatiivi | – | toistuvine |
Verbi muokkaa
toistuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä toistua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toistuva | toistuvat |
| genetiivi | toistuvan | toistuvien (toistuvain) |
| partitiivi | toistuvaa | toistuvia |
| akkusatiivi | toistuva; toistuvan | toistuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toistuvassa | toistuvissa |
| elatiivi | toistuvasta | toistuvista |
| illatiivi | toistuvaan | toistuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toistuvalla | toistuvilla |
| ablatiivi | toistuvalta | toistuvilta |
| allatiivi | toistuvalle | toistuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toistuvana | toistuvina |
| translatiivi | toistuvaksi | toistuviksi |
| abessiivi | toistuvatta | toistuvitta |
| instruktiivi | – | toistuvin |
| komitatiivi | – | toistuvine |