Wikipedia
Katso artikkeli Torakka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

torakka (14-A)

 
Amerikantorakka
  1. muodoltaan litteähköjä ja sitkeitä tuhohyönteisiä, Blattodea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈt̪ʷo̞rɑ̝kːɑ̝]

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi torakka torakat
genetiivi torakan torakoiden
torakoitten
torakkojen
(torakkain)
partitiivi torakkaa torakoita
torakkoja
akkusatiivi torakka;
torakan
torakat
sisäpaikallissijat
inessiivi torakassa torakoissa
elatiivi torakasta torakoista
illatiivi torakkaan torakkoihin
torakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi torakalla torakoilla
ablatiivi torakalta torakoilta
allatiivi torakalle torakoille
muut sijamuodot
essiivi torakkana torakkoina
torakoina
translatiivi torakaksi torakoiksi
abessiivi torakatta torakoitta
instruktiivi torakoin
komitatiivi torakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo toraka-
vahva vartalo torakka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

laina venäjän kielestä[1], vrt. таракан (tarakán) ’torakka’

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • torakka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kirsti Aapala: Kieli-ikkuna: Kirppuja, luteita, täitä. Helsingin Sanomat, 23.3.1999. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.9.2017